Jos minä jotain vihaan, niin aivastamista. Tai no okei, kyllä meistä jokainen voi sen pari kertaa päivässä aivastella, mutta kun se alkaa rajoittaa tekemisiä, pakostaki alkaa hermot kiristyy.
Joten nyt kerään kaiken tahdonvoimani ja päätän, että en tänä iltana enää yhtään kertaa niiskuta vittu mitenkää päin.
Pienoisen flunssan (=niiskuttavan nenän ja aivastelun) onnistuin hankkimaan kahden päivän mökkivisiitin aikana, uskomatonta. Minne on hävinny mun uskomattoman tehokas vastustuskyky näiden vuosien aikana?!
Mökkeilystä vielä sen verran, että maalailin jo mielessäni hienoja mielikuvia siitä, kuinka hienon postauksen väsäisin vielä tänä iltana. Ukki kuitenki päätti pitää kameran mökillä viel tän viikon loppuun, eli sayonara suurehko postaukseni, ehkä maanantaina onnistaa.
Meinasin jo kauhistella, että onpas ulkona pimeetä, vaik tässä eletäänki viel ainaki toivottavasti heinäkuun puolella. Sit pari sekuntia myöhemmin kiinnitin huomiota sälekaihtimiin, ja havaitsin niiden olevan kiinni.... Eli unohdetaan jo melkein syksyn hekumointi. Naurattaa jo itteeniki tää säätäminen.
Palaillaan asiaan parin päivän päästä, ehkä sillon on jo illatkin pimentyny!
Ps. Alan kyseenalaistaan tämän hetkisen maantieteellisen sijaintini, sillä sisällä näyttäs olevan +30 astetta lämmintä. Whoah ja hip hurraa Suomi, vois jo ne kylmät syksysateet saapuu.
7/30/2010
7/26/2010
You'll miss your train and come stay with me
Hui ku on kamalasti aikaa kulunu viimesimmästä postauksesta! En kuitenkaa aio pahoitella hiljaisuuttani, sillä ei mulla kyllä pahoitteluun mitää erityistä syytä löydy.
En mä oo pahoillani!
Jos yrittää pakottaa ittensä tekeen jotai pelkästä velvollisuudentunnosta, lopputuloskin on epämääräinen ja huono. Siispä mieluummin ihmettelen maailmanmenoa ja pohdiskelen ohilipuvien pilvien muotoja ihan yksikseni ja kirjoitan vasta sitten, kun siltä tuntuu!
Tässä parin kuukauden aikana on tapahtunut kuitenki yllättävän paljon.
Ensimmäisenä vois kertoo, että peruskoulu päätty vihdoinki monen vuoden odotuksen jälkeen. Viis vuotta kerettiin samalla porukalla viettään, joten itkettiinki sitten viimeisten päivien aikana ihan urakalla. Vois melkei tulla teitä murusia ikävä, ellei alotettas about kaikki samaa lukiota syksyllä... Haha, katellaa sit niitä hyvästejä tarkemmin sit kolmen vuoden päästä.
Nyt ku oon pakollisesta olen-päättänyt-peruskouluni-jee -asiasta kertonu, voin aloittaa ihanimman osuuden, eli kesäloman muistelun. Enkö oikeesti oo päivittäny kertaakaan lomalla?!
On ollut ehkä toiminnallisin ja parhain ja ihanin kesä ikinä, I can swear!
Oon tehny ihan huisisti kaikkia juttuja, eikä tunnu yhtään siltä, että oisin haaskannu yhtään ylimääräistä päivää kotona tekemällä-en-yhtään-mitään.
Oon käyny yöllisillä uintireissuilla, saanu kaasugrillin toimimaan ekaa kertaa ikinä med Tepi, viettäny monia mahtavia päiviä kavereitten kanssa, ajanu mopolla ja paljon (varsinainen ennätys, vihasin ajaa mopolla kesän alussa), pukeutunu aladdiniks, todistanut alastomia miehiä (tekis mieli laulaa MULLA ON SULLE PIKKUINEN SALAISUUS; ALASTON MIES ON MULLE ASIA UUS), saanu uusia bändirakkauksia, poltellut vesipiippua takapihalla, muistellut protua hymyillen ja kastunut vesisateessa läpimäräksi.
Muistelen haikeudella tuota vesisadetta, lämpömittarissa on tälläkin hetkellä +35 astetta.
Tänne läkähtyy, seriously.
En mä oo pahoillani!
Jos yrittää pakottaa ittensä tekeen jotai pelkästä velvollisuudentunnosta, lopputuloskin on epämääräinen ja huono. Siispä mieluummin ihmettelen maailmanmenoa ja pohdiskelen ohilipuvien pilvien muotoja ihan yksikseni ja kirjoitan vasta sitten, kun siltä tuntuu!
Tässä parin kuukauden aikana on tapahtunut kuitenki yllättävän paljon.
Ensimmäisenä vois kertoo, että peruskoulu päätty vihdoinki monen vuoden odotuksen jälkeen. Viis vuotta kerettiin samalla porukalla viettään, joten itkettiinki sitten viimeisten päivien aikana ihan urakalla. Vois melkei tulla teitä murusia ikävä, ellei alotettas about kaikki samaa lukiota syksyllä... Haha, katellaa sit niitä hyvästejä tarkemmin sit kolmen vuoden päästä.
Nyt ku oon pakollisesta olen-päättänyt-peruskouluni-jee -asiasta kertonu, voin aloittaa ihanimman osuuden, eli kesäloman muistelun. Enkö oikeesti oo päivittäny kertaakaan lomalla?!
On ollut ehkä toiminnallisin ja parhain ja ihanin kesä ikinä, I can swear!
Oon tehny ihan huisisti kaikkia juttuja, eikä tunnu yhtään siltä, että oisin haaskannu yhtään ylimääräistä päivää kotona tekemällä-en-yhtään-mitään.
Oon käyny yöllisillä uintireissuilla, saanu kaasugrillin toimimaan ekaa kertaa ikinä med Tepi, viettäny monia mahtavia päiviä kavereitten kanssa, ajanu mopolla ja paljon (varsinainen ennätys, vihasin ajaa mopolla kesän alussa), pukeutunu aladdiniks, todistanut alastomia miehiä (tekis mieli laulaa MULLA ON SULLE PIKKUINEN SALAISUUS; ALASTON MIES ON MULLE ASIA UUS), saanu uusia bändirakkauksia, poltellut vesipiippua takapihalla, muistellut protua hymyillen ja kastunut vesisateessa läpimäräksi.
Muistelen haikeudella tuota vesisadetta, lämpömittarissa on tälläkin hetkellä +35 astetta.
Tänne läkähtyy, seriously.
Why'd you have to be so cute?
It's impossible to ignore you
Must you make me laugh so much?
It's bad enough we get along so well
Say goodnight and go
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)