Operaatio kettupoika

Joensuun kävelykadulla puhalsi tänään kylmä tuuli vasten kasvoja ja siinä hetkessä tajusin, että oon rauhaton.
Mitenkään päin ei oo hyvä olla, enkä pysty keskittymään oikein mihinkään ja unohtelen asioita. Mulla on varmaan joku etenevä aivosairaus (pänttäsin tänään wikipedian läpi) ja kaiken lisäks tää hammaslääkärillä ramppaaminen ajaa mut hulluks. Meinasin pyytää viime kerralla lähtiessäni sieltä sellasta tarraa, mutta en sit kuitenkaan kehdannu.

Asioita, joita haluaisin olla tällä hetkellä:
Tyyni tyytyväinen oma itseni kekseliäs inspiroitunut terve

Tekis mieli vaan itkeä itkeä itkeä itkeä.


Ainiin ja melkein unohdin, asioita joita en ymmärrä:
1. Ihmiset jotka lintsaa tunnilta, mutta hengaavat silti koulurakennuksessa
2. Äiti-ihmiset, jotka tunkee bussiin (jossa on jyrkät rappuset) beibien ja massiivisten rattaiden kanssa.

Sanomattomat asiat

Tänään tuntuu taas siltä, että mikään tästä ei kannata. Seurasin salaa sälekaihtimien välistä kun lähdit, koko sen pitkän ajan kun avasit pyörän, laitoit takin kiinni ja lapaset käteen. Ne lapaset, joista sojottaa langanpätkiä ja jotka on peukaloista eri väriä mitä muualta. Katsoin sitä kaikkea pidätellen itkua, etkä edes vilkaissu taakse. Et ees vilkaissu. Laitoin puhelimen kiinni, koska pelkään että et laita viestiä ja sano että ulkona oli tosi kylmä kun poljit kotiin ja että tähdet loistaa kirkkaina taivaalla. Pelkään että et laita enää ollenkaan sellaisia viestejä. Pelkään että me ei koskaan kinastella siitä, kumpi saa nukkua seinän vieressä ja että kumpi joutuu nukkumaan barbiepeitolla. Pelkään että et enää koskaan dissaa minuu siitä että kuuntelen JB:tä ja sitä että ei katota BB:tä yhdessä. Pelkään että jossain vaiheessa kaikki muuttuu niin kamalaks, että aletaan välttelemään toisiamme. Pelkään että nähdään niin usein, että ei enää edes muisteta miks ollaan toistemme kanssa ja tehdään vaan omia juttujamme vaikka pitäiskin tehdä juttuja yhdessä. Pelkään että ei koskaan kriiseillä yhteenmuutosta ja siitä minkälainen matto vessaan pitäis ostaa (tiedän, haluut jonkun pehmeän ja pörröisen) tai siitä, miten kuumalla/kylmällä vesi pitää olla kun käy suihkussa. Pelkään että jossain vaiheessa ollaan vaan ilmaa toisillemme eikä enää muisteta mitä kaikkea meillä on.

Muistatko ekan kerran kun nähtiin tositarkoituksella? Oli kesäkuu ja karsikko ja santerin synttärit.
Muistatko kun yritettiin sytyttää meidän kaasugrilli ja siun hiukset melkein palo? Samana päivänä Asta suuttu hirveesti Valtterille ja lähti meiltä pois.
Muistatko miten kamalalta syksy sen kesän jälkeen tuntui? Olit leikannu hiukses ja heitit miun kirjan asuntolan vessan ikkunasta alas.
Muistatko kun nähtiin taas provinssirockissa ja oli ihan jäätävä tunnelma? Sanoit että miun hartiat näyttää miehekkäältä miulle silloin niin rakkaassa ruutupaidassa. Oot dorka....
Muistatko kun lupasit lainata miulle Porcupine Treen levyä? Kävelin meiltä siun talolle asti ja kun soitin, niin sanoit että teillä on peli kesken ja iskit luurin korvaan. Suutuin.
Muistatko kun tulin teidän asuntoon ensimmäistä kertaa? Parveken kaide oli kylmä.
Muistatko sen tunteen, kun oltiin viime syksynä the kävelyllä ja yhtäkkiä alkukankeuden jälkeen juttu alkokin luistamaan ja käveltiin melkein kolme tuntia? Mie muistan.
Muistatko kun poltettiin kynttilöitä, kuunneltiin Ben Howardia, juotiin teetä ja oltiin ihan hirveen ihastuneita?
Muistatko kun viime syksynä satoi ensilumi? Hyvä, en miekään.
Mutta sen varmasti muistat, kun katottiin maalla tähtiä, enkä ois halunnu nousta siitä kylmästä maasta ollenkaan.

Ei pliis unohdeta meitä ja tukahduteta toisiamme. Rakastan sinuu.

Junk Of The Heart

Tällä hetkellä super jeesiä on:
- historian/yhteiskuntaopin käsittämättömän ihku ausku
- englannin puhekurssi ja englannin ympäristökurssi
- KIRAHVIPUKU, joka saapui vihdoin ja viimein!
- zzZzzZzZZzZZzzZzzz
- mandariinikiinan edes vähäinen osaaminen

Hirveestä koerumbasta (kaksi koetta, hell yeah) selviytyneenä voin hyvillä mielin ilmoittaa, että ansaitsin juuri koko lukioaikani toisen täyden kympin! Ja todellakin ansaitsin sen, näin ihan veeitusti vaivaa koko kurssin eteen. Muista kursseista tulikin sitten vähän nöyrempiä numeroita, mutta eipä tuo sinällään ollu mikään yllätys.

Kirjotusintoilu on taas jotenkin vähän jääny, johtuu luultavasti eilen alkaneesta äidinkielen kurssista. En osaa edes kuvailla sitä, miten paljon vihaan kirjottamista deadlinen kanssa! Ei luovuutta voi pakottaa ja ei aina vaan pysty irtoomaan tekstiä, enkä haluis kirjottaa jotain johon en oo ite mitenkään tyytyväinen. Niin, ja huomiseksi pitäis olla valmiina HARJOITUSessee, joka arvostellaan hylätty/hyväksytty... Riittäisköhän, jos kirjottasin nimeni paperiin ja tekisin oikein kauniit marginaalit?

Istun pimeässä tietokoneluokassa yksin ja ootan että arvon Annastiina Myller saapuisi paikalle. Ja kyllä, saan tästä itekkin vähän säälittävyysviboja......

<3: Milla

TURN ANGER INTO HOPE

Huomenna alkaa lukion toiseksi viimeinen jakso ikinä, minne tämä kaikki lukioaika on menny!!!!!!!!!!

Joka tapauksessa odottelen tässä vielä toistaiseksi kirahvipukuani ja pelkään elämää. Poden huonoa omatuntoa jokaisesta syömästäni herkkupalasta ja suunnittelen vakavasti lenkkareiden ostamista. Haluaisin sellaiset järkyttävät vihreet tai pinkit, kuitenkin mielellään mahdollisimman karseet. En oikein jaksa syödä mitään ruokaa ja oon melko tyytymätön puhelimeni taustakuviin. Kierrän kirppareilla ja lämpeen siellä aivan vitusti kaikelle omituiselle. Joo ja niin, yritän epätoivoisesti myydä koulukirjoja joista saan rahallisesti ehkä 1/50 siitä, mitä niistä oon ite joutunu maksamaan.

Joo ja vihaan niin paljon tätä brbrbrbrbrbrbrbrbr juttuu että kohta palaa varmaan sytytyslanka loppuun.