Mulla on koko ajan paha olla.
En jaksa tehdä mitään, en jaksa olla yhtään mitään. Päätä särkee jatkuvasti, eikä silmienkään kiinnipitäminen saa kipua loppumaan. Toistuvasti tiuskin ihmisille, jotka haluaisivat ottaa mut mukaan tekemisiinsä. Ei luulisi olevan liian vaikeaa sanoa nätisti, että ehkä ensi kerralla. Ehkä ensi kerralla, kun en tuntisi jatkuvaa hillitöntä halua huutaa siihen asti, kunnes en enää tuntisi yhtään mitään. Olisikohan turtumus parempi vaihtoehto, kuin tämä, mitä minä nyt tunnen?
Väsyttää, mutta en saa nukuttua mitenkään päin. En kotona yksin, enkä kenenkään vieressä.
Mun pelko yötä kohtaan, se on varmaan tullut takaisin pimenevien iltojen myötä. Enkä jaksa yhtään millään sitä paskaa enää uudestaan. Se kuluttaa enemmän, mitä kukaan voisi ikinä kuvitella. Eihän se oo kun yks turha pelko muiden joukossa, mutta se imee musta kaiken. Heti aamulla herätessäni mietin, kuinka saisin väsytettyä itseni päivällä niin, että illalla nukahtaisin välittömästi kun pää osuu tyynyyn. Ja kun ilta saapuu, pelkään, että en sinäkään yönä saa nukuttua silmäystäkään. Pelkään, että kuuntelen pieni sydän kovaa hakaten omituisia ääniä, ja hiljaa rukoilen, että aamu sarastaisi jo pian. Ja kun aamu taas saapuu olen vain varjo itsestäni, väsynyt, turhautunut, vihainen.
when you fall asleep tonight
they'll be waiting just for you
Tekisi mieli itkeä jatkuvalla syötöllä, ehkä niin saisin itsestäni pois tämän alakuloisuuden. En haluaisi olla säälittävä, mutta ei tässä kai muutakaan vaihtoehtoa ole. Ei se ketään kuitenkaan liikuta, miksi minäkään siis välittäisin. Vihaan olla alakuloinen, tiedän olevani paljon parempi versio itsestäni iloisena. Kun nauran ja hymyilen lähes taukoamatta kaikelle. Tänään olen huvittunut ainoastaan kahdesta lapsesta. Toinen jahtasin pieniä varpusia, yrittäen saada niitä kämmeniinsä ja toinen hymyili irvistellen. Ja mua nauratti kamalasti, kun katselin niitä molempia.
Joskus vaan tuntuu niin vitun musertavalta, että vaikka mulla on paljon hyviä ystäviä ja kavereita, ei mulla oikeasti ole ketään, jolle voisin tänkin kaiken tekstin kertoa päin naamaa.
I watch my body slowly turn from blue to black
And on, and on, and on
Sometimes it hurts the most to be who you are
You can change mind, you can't change your heart
To find the end you gotta know where to start
And on, and on, and on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti