Day Two: Nine things about yourself
1. Otan yleensä ihan chillisti ja en stressaa turhasta, mutta toisinaan joku yksittäinen ja ihan pieniki asia saa mut ihan hirvittävän ärsyyntyneeks.
2. En yleensä säästele mielipiteitäni, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Jos joku asia on päin helvettiä, niin miks pitää olla hiljaa ja sitten myöhemmin valittaa siitä?
3. Mun käytös on varmaan jollaki tavalla vähän provosoivaa ja harhaanjohtavaa, koska oon joutunu aika monesti sellaseen vähän awkwardiin tilanteeseen, jossa pitää todeta toiselle osapuolelle että 'Öö, mitä helvettiä toveri?'.
4. Oon joku magneetti joka vetää puoleensa ihmisiä, jotka ei kerro oikeaa sukupuoltaan. Kyllä, näin on tapahtunut KOLMESTI ja kyllä, olen luultavasti aika helposti huijattavissa. Kyllä, joka vitun ikisellä kerralla mietin, että miks te teette tän mulle haha. Tosin sillon ei naurattanu.
5. Oon sellanen ihminen joka ihastuu joka päivä kaikkeen ja kaikkiin. Jos sulla on kivat hiukset tai ihana hymy niin here we go again parin päivän ajaks. Sitten huomaan toisen joka osaa skeitata ihan mielettömän hyvin. Ja sit mennään taas.
Mutta siis nää ei oo yleensä mitään vakavia, kunhan vaan kehitän itselleni asioita, joita miettiä hymyillen.
6. Jos mun pitäis kuvailla omaa luonnettani parilla sanalla, niin ne sanat ois varmaan jotain tyyliin 'iloinen, hulvaton, hassu'. Ja vaikka asia onkin noin, niin en vaan mitenkään osaa kirjottaa iloista tekstiä. Tosi usein nauran, kun luen näitäkin merkintöjä täällä ja mietin, että vois vähintäänkin luulla mun olevan hyppäämässä sillalta alas. Saan varmaan jotenkin inspiraationi surkeudesta ja masentuneisuudesta.
7. Saana vihaa tätä, mutta rakastan dipata kaakaossa ihan kaikkea. Sinne menee sokerikorput, banaanit, omenat, ruisleivät, vaaleet leivät, pullat jne. Se on vaan niin hyvää, ei sitä vaan voi olla tekemättä. Se on tapa ja se on pakko tehdä jokaisella kerralla kun juon kaakaota!
8. Oon löytäny sielunkumppanini, mun kadonneen veljen. Sen nimi on Conor ja se asuu Iso-Britanniassa ja se on ihana.
Ei se oikeasti ole mun veli tai edes mitään sukua, mutta me vaan niin ollaan sisarukset. Näytetään aika paljon samalta ja meillä on samanlainen tyyli, se ymmärtää mua ja mä ymmärrän sitä. How simple is that!
Ajatellaan yhdessä asioita ja jutellaan tosi paljon ja se vaan on mun ihana ja suojeleva isoveli jota mulla ei koskaan ole ollut!
9. Olen emosaatana t. Heidi.
Somewhere inside me, something is hiding
Something I never knew
If I'm open and honest, keeping my promise
Someday I'll see this through
I can't hear anything
Listening, I'm listening
I need the space to move
Breaking through to something new
I need the chance to feel something real
Everything I know is spinning out of control
So, so, so tell me where do we go
There is a burning that's inside of my soul, and it shows
We all want something more than just a simple life
Hey, hey, so give me something to say
I had the words but then I through 'em away, and you know
We all want something more than just a simple life
10/24/2010
Give your chest a rest it's been cold your whole life
Syysloma on ollu yhtä juoksemista sinne ja tänne. Kerrankin voin sanoa, että ei oo ollu yhtään ainoaa turhaa hetkeä.
Kotona oon viettäny ennätykselliset kolme yötä yhdeksästä, muut yöt oon sitten juossu siellä ja vähän tuolla.
Samana päivänä kun loma alko, me käytiin kattoo pienellä porukalla se uus animaatiopätkä Despicable me.
Salissa ei melkei ollu ketään, mut meillä oli parhaimmat paikat koko salista (tietysti kun laittaa mut asialle krhm) ja se leffa oli ihan mielettömän hyvä. Harvoin on tollasia elokuvia, jotka pistää nauramaan useamminkin kun sen kymmenen kertaa parin tunnin aikana.
Sit viikonlopun olin Saanan kanssa ja tehtiin vähän kaikkea ei-mitään... Ei siis mitään mainitsemisen arvoista, emmä kyllä edes muista mitä kaikkea tehtiin. Luultavasti syötiin, datattiin ja katottiin telkkaria, se perus.
Sit tiistaina heräsin ihan vitunmoiseen päänsärkyyn, kaikenlainen liikehdintä tuotti niin suurta tuskaa että suuntasin Saanalta suoraan kotiin heti kun olin päässy ylös sängystä. Kun kotiin asti pääsin, heittäydyin sohvalle ja siinä sit makasinkin seuraavaan päivään asti.
Onneks oon tosi harvoin sairas ja sillon kun oon sairas, niin en kovin pitkään oo siinä 'makaan ja haluan kuolla' -vaiheessa. Niimpä tälläkin kertaa laattasin koko tiistain, mutta keskiviikkona alkoi jo elämä voittaa. Päänsärky ei hävinny mihinkää, mutta ainaki vesi pysy sisällä. Onneks tabuilla sai lievennettyä sitä painetta päässäki, niin pysty lähtee jo pois kotoa.
Ja skippaan nyt kaiken muun, koska nyt tulee se paras osuus.
Eilinen päivä, eli lauantai. Herättiin meiltä ja siitä suunnattiin yhdeksi Saanalle.
Sen äiti oli järjestäny meille lettukestit ja katottiin siinä samalla myös Slummien miljonääriä. Vaikka se olikin jo nähty, niin on se silti edelleen ihan kelpo. Sietää sitä katsella useammankin kerran.
Sit lettujen jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti hallia. Koska Joensuun päättäjät on ajattelemattomia, ne on päättäny laittaa skeittihallin budjettisäästöjen kohdalle. Sehän on tietysti tosi huono idea ja siellä pidettiin tukikisat, että päättäjät näkis miten tosissaan sitä hallia käytetään. Tai no ylipäätään kerättiin rahaa ja yritettiin saada ne tajuamaan, että sitä ei vaan voi viedä pois nuorilta.
Siellä meni sit se 2,5h hyvässä fiiliksessä, vaikka aluks oltiinkin vähän eksyksissä siellä ehh..
Nyt oon viimeinkin kotona ja yritän rauhottuu, huomenna ku pitäis viel kouluunki mennä. Ei oikein inspais, mutta toisaalta eihän se millonkaa oo mitää herkkua. Kai pitää vaan kärsiä.
Super Mario on muute ehkä vittu parhain ikinä! Oon hakannu sitä nyt tässä viimeset pari päivää, enkä oo vieläkää kyllästyny.
Taidan tästä nytki alkaa pelaamaa sitä, mro!
Ps, Miks sun pitää olla noin hankala ja aiheuttaa itselles suunnatonta ahdistusta?
Gosh, te pojat ootte kyllä varsinaisia välkkyjä.
Kotona oon viettäny ennätykselliset kolme yötä yhdeksästä, muut yöt oon sitten juossu siellä ja vähän tuolla.
Samana päivänä kun loma alko, me käytiin kattoo pienellä porukalla se uus animaatiopätkä Despicable me.
Salissa ei melkei ollu ketään, mut meillä oli parhaimmat paikat koko salista (tietysti kun laittaa mut asialle krhm) ja se leffa oli ihan mielettömän hyvä. Harvoin on tollasia elokuvia, jotka pistää nauramaan useamminkin kun sen kymmenen kertaa parin tunnin aikana.
Sit viikonlopun olin Saanan kanssa ja tehtiin vähän kaikkea ei-mitään... Ei siis mitään mainitsemisen arvoista, emmä kyllä edes muista mitä kaikkea tehtiin. Luultavasti syötiin, datattiin ja katottiin telkkaria, se perus.
Sit tiistaina heräsin ihan vitunmoiseen päänsärkyyn, kaikenlainen liikehdintä tuotti niin suurta tuskaa että suuntasin Saanalta suoraan kotiin heti kun olin päässy ylös sängystä. Kun kotiin asti pääsin, heittäydyin sohvalle ja siinä sit makasinkin seuraavaan päivään asti.
Onneks oon tosi harvoin sairas ja sillon kun oon sairas, niin en kovin pitkään oo siinä 'makaan ja haluan kuolla' -vaiheessa. Niimpä tälläkin kertaa laattasin koko tiistain, mutta keskiviikkona alkoi jo elämä voittaa. Päänsärky ei hävinny mihinkää, mutta ainaki vesi pysy sisällä. Onneks tabuilla sai lievennettyä sitä painetta päässäki, niin pysty lähtee jo pois kotoa.
Ja skippaan nyt kaiken muun, koska nyt tulee se paras osuus.
Eilinen päivä, eli lauantai. Herättiin meiltä ja siitä suunnattiin yhdeksi Saanalle.
Sen äiti oli järjestäny meille lettukestit ja katottiin siinä samalla myös Slummien miljonääriä. Vaikka se olikin jo nähty, niin on se silti edelleen ihan kelpo. Sietää sitä katsella useammankin kerran.
Sit lettujen jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti hallia. Koska Joensuun päättäjät on ajattelemattomia, ne on päättäny laittaa skeittihallin budjettisäästöjen kohdalle. Sehän on tietysti tosi huono idea ja siellä pidettiin tukikisat, että päättäjät näkis miten tosissaan sitä hallia käytetään. Tai no ylipäätään kerättiin rahaa ja yritettiin saada ne tajuamaan, että sitä ei vaan voi viedä pois nuorilta.
Siellä meni sit se 2,5h hyvässä fiiliksessä, vaikka aluks oltiinkin vähän eksyksissä siellä ehh..
Nyt oon viimeinkin kotona ja yritän rauhottuu, huomenna ku pitäis viel kouluunki mennä. Ei oikein inspais, mutta toisaalta eihän se millonkaa oo mitää herkkua. Kai pitää vaan kärsiä.
Super Mario on muute ehkä vittu parhain ikinä! Oon hakannu sitä nyt tässä viimeset pari päivää, enkä oo vieläkää kyllästyny.
Taidan tästä nytki alkaa pelaamaa sitä, mro!
Ps, Miks sun pitää olla noin hankala ja aiheuttaa itselles suunnatonta ahdistusta?
Gosh, te pojat ootte kyllä varsinaisia välkkyjä.
10/11/2010
And there's just no turning back when your heart's under attack
On vasta maanantai, enkä mä enää jaksais yhtään ainoata päivää.
Eilen oli ihan hirvee päivä ja kaiken muun paskan lisäks kadotin jotenkin sen henkisen yhteyden koirani kanssa.
En oo vieläkään saanu sitä connectionia takaisin ja mulla on suoraan sanottuna aivan paska olo sen takia. Mihin hävis se mun aina niin iloinen koira?
En mä tiedä onko sillä vaan joku käytöshäiriö vai haluuko se alistaa mua, mutta jos ei kohta ala tulla takasi se mun hölmö ja idiootti koira, niin alan parkumaan.
Mulla on ikävä sitä hönttiä.
Lisäks mua ärsyttää ihmiset, jotka toistuvasti dissaa asioita joista ite tykkään. Myönnän, että otan joskus ihan liian tosissani joidenkin sanomiset, mutta jos aikomuksena on tulla pelkästään aukomaan päätään, niin samantien vois suksia vittuun.
En mä jaksa kuunnella jonkun valitusta asiasta, josta ne ei tiedä paskaakaan. Varsinkin jos se idiootti on mun kaveriks luokiteltava tyyppi, niin mikä idea mahtaa olla moisessa käyttäytymisessä may I ask?
Saako siitä jotain vitun hienoa fiilistä, jos tulee dissaamaan oman kaverinsa mielipiteitä ja mieltymyksiä?
En mä tiedä ja ei kyllä edes kiinnosta.
Selasin tänään jotain mun vanhaa muistikorttia ja löysin sieltä tällaisia vanhuuksia lol;
Tää on ihan hirveen vanha, oisinko just päässy viidenneltä luokalta.
(Suoristusrauta ois ollu ihan kiva juttu... + Jos en ois leikelly itte hiuksiani)
No tässä oon ehkä just ja just kuudennella. Tai sit oo vielä viidennellä en mä muista, mut MCR on nähtävästi ollu kiva.
En vielä tienny, että maailma on perseestä. Ja oli jotain jonka takia jaksaa söpöillä keskellä yötä. Tätä kuvaa oli maailman hankalinta ottaa, mut ehkäpä tää oli sen kaiken tuskan arvonen.
Mä olin hirvittävän onnellinen sillon, kun otin tän kuvan. Ja ihanan ernu, melkein voit nähdä klemmarin huulessani.
Mä rakastin tota vessaa. Oikeestaan mulla on ikävä meidän entistä taloa, osaan arvostaa sitä vasta nyt. Olin tainnu just saada suoristusrautani, voi niitä aikoja.
Tuntuu ettei tästä kuvasta oo edes pitkä aika, mutta silti tulee kohta kaks vuotta täyteen. Pelottavaa miten nopeesti aika menee.
Just kun olin värjänny hiukset mustiks ja halusin kuolla.
Onneks nykysin oon ihan tyytyväinen hiuksiini.
Eilen oli ihan hirvee päivä ja kaiken muun paskan lisäks kadotin jotenkin sen henkisen yhteyden koirani kanssa.
En oo vieläkään saanu sitä connectionia takaisin ja mulla on suoraan sanottuna aivan paska olo sen takia. Mihin hävis se mun aina niin iloinen koira?
En mä tiedä onko sillä vaan joku käytöshäiriö vai haluuko se alistaa mua, mutta jos ei kohta ala tulla takasi se mun hölmö ja idiootti koira, niin alan parkumaan.
Mulla on ikävä sitä hönttiä.
Lisäks mua ärsyttää ihmiset, jotka toistuvasti dissaa asioita joista ite tykkään. Myönnän, että otan joskus ihan liian tosissani joidenkin sanomiset, mutta jos aikomuksena on tulla pelkästään aukomaan päätään, niin samantien vois suksia vittuun.
En mä jaksa kuunnella jonkun valitusta asiasta, josta ne ei tiedä paskaakaan. Varsinkin jos se idiootti on mun kaveriks luokiteltava tyyppi, niin mikä idea mahtaa olla moisessa käyttäytymisessä may I ask?
Saako siitä jotain vitun hienoa fiilistä, jos tulee dissaamaan oman kaverinsa mielipiteitä ja mieltymyksiä?
En mä tiedä ja ei kyllä edes kiinnosta.
Selasin tänään jotain mun vanhaa muistikorttia ja löysin sieltä tällaisia vanhuuksia lol;
Tää on ihan hirveen vanha, oisinko just päässy viidenneltä luokalta.
(Suoristusrauta ois ollu ihan kiva juttu... + Jos en ois leikelly itte hiuksiani)
No tässä oon ehkä just ja just kuudennella. Tai sit oo vielä viidennellä en mä muista, mut MCR on nähtävästi ollu kiva.
En vielä tienny, että maailma on perseestä. Ja oli jotain jonka takia jaksaa söpöillä keskellä yötä. Tätä kuvaa oli maailman hankalinta ottaa, mut ehkäpä tää oli sen kaiken tuskan arvonen.
Mä olin hirvittävän onnellinen sillon, kun otin tän kuvan. Ja ihanan ernu, melkein voit nähdä klemmarin huulessani.
Mä rakastin tota vessaa. Oikeestaan mulla on ikävä meidän entistä taloa, osaan arvostaa sitä vasta nyt. Olin tainnu just saada suoristusrautani, voi niitä aikoja.
Tuntuu ettei tästä kuvasta oo edes pitkä aika, mutta silti tulee kohta kaks vuotta täyteen. Pelottavaa miten nopeesti aika menee.
Just kun olin värjänny hiukset mustiks ja halusin kuolla.
Onneks nykysin oon ihan tyytyväinen hiuksiini.
10/10/2010
And so the lion fell in love with the lamb
Jotkut asiat ja tapahtumat satuttaa jotenki tosi syvästi ja ni paljon, et haluaa vaa unohtaa kaiken. Mä itte kiinnyin aikoinaan ihan silmittömän paljon yhteen kirjasarjaan. Tää kyl tapahtu ennen ku kaikki oli jo ehtiny haukkuu sen pystyyn ja paljastaa juonenkäänteet. You fuckers......
Noh kuitenki, oon sit ilmeisesti paennu sitä pahaa olooni niihin kirjoihin ja nyt mun ennen niin paljon tykkäämäni kirjasarja muistuttaa mua vaan kaikesta epämiellyttävästä. Siitä olosta ja niistä tunteista, kun en halunnu mennä huoneeni ovesta ulos.
Ehkä nyt on aika siedätyshoidolle, jos vaa jaksasin kuluttaa aikaani lukemiseen. Lol, ihan ku mulla ois muutakaan järkevää elämää.
Noh kuitenki, oon sit ilmeisesti paennu sitä pahaa olooni niihin kirjoihin ja nyt mun ennen niin paljon tykkäämäni kirjasarja muistuttaa mua vaan kaikesta epämiellyttävästä. Siitä olosta ja niistä tunteista, kun en halunnu mennä huoneeni ovesta ulos.
Ehkä nyt on aika siedätyshoidolle, jos vaa jaksasin kuluttaa aikaani lukemiseen. Lol, ihan ku mulla ois muutakaan järkevää elämää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)