Eilen oli ihan hirvee päivä ja kaiken muun paskan lisäks kadotin jotenkin sen henkisen yhteyden koirani kanssa.
En oo vieläkään saanu sitä connectionia takaisin ja mulla on suoraan sanottuna aivan paska olo sen takia. Mihin hävis se mun aina niin iloinen koira?
En mä tiedä onko sillä vaan joku käytöshäiriö vai haluuko se alistaa mua, mutta jos ei kohta ala tulla takasi se mun hölmö ja idiootti koira, niin alan parkumaan.
Mulla on ikävä sitä hönttiä.
Lisäks mua ärsyttää ihmiset, jotka toistuvasti dissaa asioita joista ite tykkään. Myönnän, että otan joskus ihan liian tosissani joidenkin sanomiset, mutta jos aikomuksena on tulla pelkästään aukomaan päätään, niin samantien vois suksia vittuun.
En mä jaksa kuunnella jonkun valitusta asiasta, josta ne ei tiedä paskaakaan. Varsinkin jos se idiootti on mun kaveriks luokiteltava tyyppi, niin mikä idea mahtaa olla moisessa käyttäytymisessä may I ask?
Saako siitä jotain vitun hienoa fiilistä, jos tulee dissaamaan oman kaverinsa mielipiteitä ja mieltymyksiä?
En mä tiedä ja ei kyllä edes kiinnosta.
Selasin tänään jotain mun vanhaa muistikorttia ja löysin sieltä tällaisia vanhuuksia lol;

Tää on ihan hirveen vanha, oisinko just päässy viidenneltä luokalta.
(Suoristusrauta ois ollu ihan kiva juttu... + Jos en ois leikelly itte hiuksiani)

No tässä oon ehkä just ja just kuudennella. Tai sit oo vielä viidennellä en mä muista, mut MCR on nähtävästi ollu kiva.

En vielä tienny, että maailma on perseestä. Ja oli jotain jonka takia jaksaa söpöillä keskellä yötä. Tätä kuvaa oli maailman hankalinta ottaa, mut ehkäpä tää oli sen kaiken tuskan arvonen.

Mä olin hirvittävän onnellinen sillon, kun otin tän kuvan. Ja ihanan ernu, melkein voit nähdä klemmarin huulessani.
Mä rakastin tota vessaa. Oikeestaan mulla on ikävä meidän entistä taloa, osaan arvostaa sitä vasta nyt. Olin tainnu just saada suoristusrautani, voi niitä aikoja.

Tuntuu ettei tästä kuvasta oo edes pitkä aika, mutta silti tulee kohta kaks vuotta täyteen. Pelottavaa miten nopeesti aika menee.

Just kun olin värjänny hiukset mustiks ja halusin kuolla.
Onneks nykysin oon ihan tyytyväinen hiuksiini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti