Hmm. Mun telepaattisten kykyjen ansiosta tiedän, että tätä scheissea käy lukemassa aika monikin ihminen varsin aktiivisesti (mitä ihmettä täällä tapahtuu?½!?!). Siitä huolimatta kukaan ei kirjota yhtään mitään kommenttia, MIKSI?! Tosi masentavaa hei toverit, koittakaas ny vähän skarpata.
Toisinaan ärsyttää hirveesti, ku tässä ihan sänkyä vastapäätä on kokovartalopeili. Tällä hetkellä se ärsyttää siks, koska näytän ihan vitun kuolleelta. Oon itkeny tässä nyt vissiin jotain päälle kaks tuntia ja naamakin on siis odotettavasti aika asiallissa kondiksessa. Toivottavasti en herää yöllä ja kato peiliin, koska luultavasti säikähtäsin ihan vitusti. Voiko silmät ees olla näin turvonneet?!
Mä en ymmärrä, miten jotkut ihmiset ei haluu/pysty itkemään ku ehkä kerran vuosisadassa. Munhan elämästä 2/3 kuluu itkemiseen! Millä sen raon muka voi korvata? Mä itken missä ja millon vaan, ihan mistä tahansa aiheesta. Ei aina välttämättä edes tartte olla mitään syytä, ja nyyhkytän silti. Musiikki, sateiset päivät, illat mökillä Tikassa, yksinäiset yöt, hiljaisuus, onnellisten muistojen miettiminen. Pahin itkukohtauksen aiheuttaja on kyllä ehdottomasti silti kuolleiden ihmisten muistosivut. Itken niitä lukiessa ihan aina.
Pari viikkoa sitten kävellessäni kaupungissa, huomasin torin vieressä jotain, joka kiinnitti huomion. Torin reunalla hautakynttilöitä? Mitä ihmettä on tapahtunu. Kävelin sit sinne kattomaan tarkemmin ja huomasin, että hautakynttilöitten lisäks sieltä löyty valkosia ruusuja ja sellasia isoja lappuja. Lapussa olevat tekstit oli aika pysäyttäviä.
'Nuori mies 16v, aivokasvain' 'Poika 5v, leukemia'
Mulle tuli älyttömän haikea mieli. Melkein pystyin sieluni silmin näkemään sen hiuksettoman ja kalpean pojan sairaalassa taistelemassa elämästään. Ja lopulta taistelun hävittyään samaisen pojan hautajaiset, joissa sen pojan vanhemmat itkee lohduttomasti. En tiedä, oisko mulla ollu edes lupaa miettiä tollasia.
Lähdin kävelemään pois siltä paikalta, tyhjyys oli ainut asia mielessä. Taivaskin oli tosi nätti, kurkkua kuristi.
Tänään sit löysin Tomin muistosivut. En oo vieläkään voinu lukea tuota sivua kokonaan, en yksinkertasesti kykene enää itkemään tänään yhtäkään kyyneltä. Ehkä huomenna sitten, vois ainaki yön yli kartuttaa noita kyynelvarastojaan.
Onko mahdollista ikävöidä ihmistä, jota ei ole koskaan tuntenutkaan?
Parasta tässä päivässä: - kuuma kaakao, joka helpottaa kurkkukipua - SÄRKYLÄÄKKEET!!!!! - mango-ananasrahka (jonka ihanaa ja pehmeää makua en maista, fuck my life) - oon laihtunu kaks kiloo sen takia, ku en voi syödä melkein mitään lol äksdee - heräsin vasta kymmeneltä aamulla, enkä kertaakaan yöllä!!! - Pirates of the Caribbean - Mustan helmen kirous - nenäliinat
Vitun perseestä olevat asiat tässä päivässä: - nenä vuotaa ihan koko ajan!12iedjdsjsdfsd - kamala yskä - kurkkuun koskee edelleen - ääntä läht.... no wait, sitähän ei lähde - mun huone on sotkunen mutta en jaksais siivota sitä mitenkään just nyt - pitäs kirjottaa ruotsin kirjotelma (tähän miljoona hymiötä) - en pääse näkemään sampoa huomiseen koulutukseen... tää harmittaa niiin paljon
Tilanne siis ei oikeestaan oo muuttunu mitenkään, edelleen makaan sohvalla ja oon mykkänä. Jotenki tosi turhauttavaa, kun en oo rampa ja ei mul oo kuumettakaan, mut mun pitää silti vaan maata täällä. Enkä voi leperrellä Nitrolle mitään yh, voi mun pientä hauvaa.
Toivottavasti teillä ei oo yhtä perseestä tämä elämä, mut jos sattuu olemaan niin kuunnelkaa tää, ni varmasti helpottaa!
On pakko tulla tännekin valittamaan. Taas, kertaalleen, one more time... En oikein tiedä, että miten päin tässä pitäis olla, pitäskö mun itkee vai nukkua vai ihan vaan yksinkertasesti kuolla pois. Tää olo on jotain niin vitun kamalaa, että jos tää ois kroonista niin karistasin erittäin mieluusti maalliset murheet olkapäiltäni.
Enkä edes liiottele, muhun ei oo ikinä, koskaan, ei vittu ikinä, koskenu näin paljon elämäni aikana. Tää on yhtä helvettiä! Enkä ees muista enää, että miltä tuntuu olla terve ja ilman kipuja!
Olkaa kilttejä ja tappakaa mut. Tässä ja heti ja nyt.
Ärsyttää, miks äiti huutaa miks Kasper huutaa miks kaikki huutaa mun pää ei kestä ei kestä ei kestä aaaaaa mulla on niin HUONO OLLA mitenkään päin ei oo hyvä voi vittu vittu.
Kattelin tossa vähä Ukkosmaineen lyriikoita ja tää kohta sai mun sydämen hakkaamaan vähän normaalia kovempaa: Tää juttu mun kaiken järjen vei No niinpä niin, jag älskar dig Ei tunne sitä rakkaus, ei Mun aivot aivan kanttuvei
Mä omistan ton mun ihkulle rakkaalleni, eli kesälle, koska mulla on aina tuollanen tunne sillon, ku maataan Ilosaaren nurmikolla ja ollaan ihan naamat. Mulla on ikävä Ilosaarta.
Mulla on myös menossa kriittiset hetket elämäni kanssa. Tai no oikeestaan kyllä ihan vittu kaiken kanssa. Laittasin selventäviä kuvia, mutta en jaxa, koska mul on joku tappaja-angiina ja muhun sattuu niin vitusti että voisin kiljua. Ellei se sattuis niin paljon.
Mulla on myös vedellä täytetty muovipussi, jonka kanssa leikin täällä. Ah miten ihanan viilee ja hassu! On se jännä miten vähän tarvii viihdyttääkseen itseään.
Hammaslääkärikään ei ollu ihan niin kamala mitä aikasemmin, ne tosin sääli mua ja mun kurkkukipua. Ehkä niiden hellävaraiset otteet johtu siitä...No anyway, nyt seki shitti on ohi niinku tyyliin vuodex?!?! Vittu miten jees.
Niin ja tuijottelin puoliks vahingossa hyvännäköisiä perseitä. Ja sit ne pojat bustas mut, en kerenny kääntää katsettani pois. Voin kertoo että hävetti, koska tilanteessa ei ollu mitää epäselvää... Onnex ne oli ees hyvännäkösiä poitsuleita, hih!
Ps; Noh tässä on ny sittenki yks tällanen kiva kuva, koska tää on kaikki, mitä haluun sanoo sydämeni pohjasta JUURI SINULLE
Heheh onnee elämääs, lunttu.
Pusuja ja rakkautta, toivottavasti saatte tän saman kurkkumädän <3 No ei oikeesti!
Tein eilen suurenmoisia löytöjä huoneestani, kun putsasin ja kiillotin ja hankasin koko kopin puhtaaks. En oo oikein ikinä ollu mikään intoilija siivouksen suhteen, vihaan imuroimisen ääntä ja jos totta puhutaan, niin villakoirafarmit nurkissa on ihan hellyyttäviä. Siivosin yhteensä ehkä jonku 7h, eikä ollu ees perseestä! Sain lajiteltuu kaikki koulupaperit mappiin ja heitettyä n. 2/3 koko tavaramassasta vex. Sisäinen minäni riemuitsee.
Sisäinen minäni myös itkee verta ja kyyneleitä, koska mun kurkku on ihan vittusaatanaperkeleen kipeä. Tuolla -25 asteessa käveleminen tekee niin hyvää kurkulle, toisin sanoen siis puukottaminenkin sattuis vähemmän. Toivottavasti ei nousis kuume tässä illan aikana, ei jaxais jäädä kotiin makaamaan. Oikeestaan vitut koko kuumeesta ja kurkkukivusta, meen anyways huomenna kouluun. Hehehohih, onneks ei tarvii miettii pitkään, että mistä tää yhtäkkinen motivoituminen koulua kohtaan juurtaa juurensa.
Kello on vasta 13:00 ja mul ei oo mitää tekemistä. Voisin taas tästä mennä tekeen läksyjä... Pitäisköhän kohta tosissaan huolestua?
Mulla pitäis olla joku sellanen nauhuri, joka äänittäs mun ajatuksia. Oon saanu viimeisimmän blogimerkinnän jälkeen varmaa kymmenittäin ideoita kirjottamiseen, joita en sit kuitenkaa oo toteuttanu. Ja ofc nyt mul ei oo enää mitään hajuakaan siitä mitä oon miettiny. Voisin syyttää tästä koeviikkoa, ellei se ois loppunu multa jo perjantaina... Nii, ei taida sanat 'raskas' ja 'koulu' sopia samaan lauseeseen mun kohdalla.
Ei mun nytkään ois varsinaisesti tehny mieli kirjoittaa mitään tänne julkisesti, mutta oli pakko keksiä tapa vältellä noiden elämänkatsomustiedon esseiden kirjoittamista. Meillä on ollu se 1,5kk aikaa hoitaa kolme esseetä pois, mut on se toki miellyttävämpää jättää nää asiat viimeseen iltaan. Tuudittaudun kuitenki siihen ajatukseen, että kiireessä keskeisimmät asiat tiivistyy ja ne saa helpommin paperille. (Uskonko tähän oikeesti? No e.....)
Oon kirjottanu tätäki merkintää varmaan viis päivää, enkä vaan tunnu saavan mitään varsinaista aikaseks. Turhauttavaa, ehkä mun ei pitäis kirjottaa ollenkaan.
Ps; When you smile, I melt inside I'm not worthy for a minute of your time Please don't look at me with those eyes