Huomaatteko mitä mul on? No inkkariviivat tietty!
Tänään on ollu hymyilemisen päivä. Ja tämä johtuu siitä että:
- varvas ei oo enää ollenkaan kipeä (tähän johti hieman ällöt toimenpiteet)
- värjäsin hiukset ja en muistanu ees miten mustat voi hiukset olla!
- noh piirsin edelleen ne inkkariviivat onnistuneesti
- tehtiin kotona hyvää pitsaa (tonnikala+tomaatti+juusto=<3)
- sanoin äitille kerrankin tosi kunnolla vastaan, mun mitta on jo ylikuormittunut
Maalasin naamaani nuo viivat @saana's place, jonka jälkeen tajusin et hm mun pitää kyllä mennä kotiinki vielä. Kun kävelin bussipysäkille päin, mulle tuli ihan tajuttoman hyvä mieli. Vaik olin ulkona hupparissa ja kello oli jo yli yhdeksän, mul ei ollu yhtään kylmä. Oli sellanen pieni, mutta lämmin tuuli ja tie oli ihan sulanu ja kuiva. Myönnetään, taisin hyppelehtiä ainaki loppumatkan pysäkille virnuillen.
Bussissa mua alko naurattaa, kun pari matkustajaa katto mua vähän kysyvästi. Eikö oo muka normaalia kulkee sotamaalaukset poskilla yleisessä kulkuvälineessä? Purin huultani etten ois purskahtanu nauruun ja kävelin puoliks juosten taakse istumaan.
Bussikuski ajo mun pysäkin ohi, vaik olin ainut matkustaja ja painoin nappia ajoissa. Ei se mitään, se pahoitteli ja jätti mut vip paikalle, ihan keskelle suojatietä. Se bussikuski on mun lempikuski, se aina moikkaa mua ku oon ulkona kävelemässä Nitron kanssa.
Mun lempparit on viileä (silti lämmin) ilma, hiekkatie ja hyvä musiikki. Christofer Drew on vaan maailman ihanin poika, en varmaan vaan ikinä pääse siitä faktasta yli. Ja tuntuu että oon kokoajan onnellinen ja iloinen ja kauheeta!! Kohta varmaan tapahtuu jotain ihan ubermultimaalisen kamalaa....
PS: maailman ihanin poika? kyllä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti