- kiitä tunnustuksen antajaa
- kerro itsestäsi kahdeksan satunnaista faktaa
- laita haaste eteenpäin kahdeksalle (minun tapauksessani viidelle) bloggaajalle!
Wohoo minulle ei ikinä tällaisia anneta, joten ilostuin kovasti kun Ansku ilmoitti haastaneensa mut, kiitos!
Sonja, Tuukka, Anttu, Rebecca ja Linda, onneksi olkoon te onnekkaat viisi, enempää bloggaajia en muistanu vaikka yritin kovasti.
1. Mulla on tosi herkkä hajuaisti, oon varmaan sukua jollekin vainukoiralle. En mielellään esimerkiks mee kaupassa kattelemaan hajuvesiä, koska tuntuu että ei saa happee ja kurkkua kuristaa koska ne haisee niin voimakkaalle. Yhdistän myös lähes poikkeuksetta aina tuoksun/hajun johonkin ihmiseen, tapahtumaan tai aikaan. + Parhaimpia tuoksuja ikinä on autotalli, bensa, kalanruoka ja kissanruoka!
2. En oo koskaan aikasemmin ollu mikään runouden suurimmista faneista (lue: oon vihannu runoja sinc...always) mutta tajusin ehkä pari kuukautta sitten, että mun on pakko saada runokirjoja. Paljon. Oon suurkuluttanu koulun kirjastoa ja tällä hetkellä syyningissä on Vilja-Tuulia Huotarisen Sakset kädessä ei saa juosta. Oon saanu siitä varmaan kolmekymmentä eri kohtaa kirjoitettua inspiraatiovihkoon ylös. Harmi etten vaan oo ite innostunu rustailemaan mitään sen suurempaa. Bloggauskin tuntuu välillä olevan turhan rankkaa, tämä saa riittää.
3. Elämä ilman villasukkia ei olisi miellyttävää elämää ollenkaan. Kaapissa niitä valehtelematta lojuu ainakin kymmenen(tuhatta) paria värillisenä&värittömänä, liian isoina& liian pieninä&sopivan kokoisina, parillisina ja parittomina. Tän hetken ultimate favoritet on viininpunaiset villikset punaisilla kantapäillä. Näiden jälkeen en voi enää käyttää mitään muita sukkia! Tää villasukkien fanitus ei oo jääny muiltakaan huomaamatta, viimeks protulaiset esitteli mut vanhemilleen 'tyttönä joka diggaa villasukkia' haha! Tykkään itekkin hirveesti neuloa, mutta koska mummi kantaa ihan urakalla viikoittain meille lapasia ja villasukkia, niin ei oo tarvetta tarttua sukkapuikkoihin ite. Harmi sinänsä, neulominen on terapeuttista.
4. Voisin aika varmasti asua bussissa. En osaa selittää miks, mutta pelkästään kun näkee sen tutun ja turvallisen punaisen bussin, jonka edessä hohtaa numero 1, tulee niin turvallinen ja kotoisa olo. Ja vaikka ihan lähiliikenteenkin bussit on ihania, niin entäs sitten kun lähtee vähän pidemmälle reissulle bussilla! Varsinkin väliä Joensuu - Kuopio on tullu rampattua suhteellisen usein ja harvoin oon matkustanu sillon, kun on vielä valoisaa. Kun istut selkä ikkunaa vasten kuulokkeet korvilla yksin ja ulkona on vaan pimeyttä pimeyden jälkeen, se tunne on melkein pelottavan voimakas. Ihankun löytäisin itteni aina uudestaan ja uudestaan, unohtaisin kaiken turhan ja nauttisin vaan siitä että oon elossa.
5. Tykkään Justin Bieberistä, ihan näin vakavasti sanottuna. En ymmärrä, minkä takia se saa niin suuria ragetuksia ihmisissä aikaan, se poika on kaiken sen julkisuuden ja fanityttöjen kiljumisen takana aika erittäin lahjakas tapaus. Kävin kattomassa sen Never Say Never 3D leffan ja hymyilin viikon siitä päivästä lähtien. Ihan varmana oon eturivissä, sitten kun kiertue yltää tänne kylmään Suomeen asti! Oon myös varsin perillä BB:n tapahtumista ja mun mielestä se on ehkä parasta mitä tällä hetkellä telkkarista tulee... Heheee tykkään aika monista jutuista, jotka jakaa radikaalisti mielipiteitä. Mutta noh, samapa tuo.
6. Meitsillä on joku juttu katulamppujen kanssa. Ollaan heitetty tästä varmaan jo vuos läppää (Dumbledoren perilliset!!!!!!!!11), kun poikkeuksetta tuossa yhdellä tiellä sammuu/syttyy AINA lamppu kun kävelen siitä ohi. Tää sama juttu kyllä tapahtuu tosi useesti ihan muuallakin, että kai mulla sitten on jotain superrr yliluonnollisia voimia!
7. Oon eläny kolme päivää ilman minkäänlaista puhelinta, kun kadotin sen tosiaankin tuossa perjantaina aamulla. Tapani mukaan jätän kaiken vähän viime tinkaan, joten jouduin juoksemaan aamulla bussiin että kerkeisin ees yhden kerran tällä viikolla kouluun ajoissa. Ilmeisesti se puhelin oli tippunu siinä juostessa taskusta ja ystävällisesti joku ihminen oli poiminu sen sitten maasta ja käyny paristi netissä jne. Eli bye bye puhelin, tuskinpa sitä saan takaisin. Mutta toisaalta se taas ei haittaa yhtään, koska oon niin tavoittelemattoissa että kihisen melkein innosta! Äiti pakottaa mut haluamaan uuden puhelimen, mutta yritän kovasti keplotella itteni ulos tästä tsydeemistä, EN HALUA UUTTA PUHELINTA. Jos vielä poistasin facebookin niin elämä vois kyllä olla riemukasta.
8. Tykkään ehkä aika paljon yhdestä pojasta, jonka kanssa haisteltiin varmaan kaikki Mokkamaan teet läpi perjantaina ja joka piirtää selkään ja silittää hiuksia. Ja puhuu kaikesta mahdollisesta, varsinkin öisin.
(Oho, tuli nyt kyllä vähän hehtaarista tekstiä. Kuunnelkaa tää biisi kevennykseksi ja saakaa siitä iloinen mieli)