Taikka olisit panssaroitua terästä
Olisitko haavoittumattomana onnellinen
Vai pakahtuisitko sä kenties ikävästä?
Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista
Joka sylkäisee vasten kasvojani
Sinä saatat olla juuri se joka sattumalta
Minut pelastaa meteoriitin alta
Ammennan varmaan inspiraation kirjottamiseen kaikista sad face-jutuista, kun nyt ei oo vaan tullu sellasta vuodatusfiilistä pitkiin aikoihin. Oon vaan niin järjettömän onnellinen koko ajan ettei oo tottakaan!! Kaikki erittäin jees, everything bless.
Esimerkkinä, rrrrrakastan Joensuuta! Aattelin, että ois voinu lähtee syyslomalla Helsinkiin tai Tampereelle, mutta en kyl jaksa. Screw you Helsinki, tällä hetkellä tää mesta kiehtoo paljon enemmän ja tykkään näistä ihmisistä täällä. En muista millon oisin viimeks tuntenu niin suurta rakkautta ku pari päivää sitten Pielisjoen yllä sillalla. Ihana Joensuu.
Koeviikko on finally over, en oo varmaan ikinä ollu näin kyllästyny tekemään kokeita. Päivästä toiseen ihan samaa, kauhee väsymys ja stressi ja pitäis jaksaa vielä lukee vaikka ois muutakin elämää ja blää. Hirveen tylsistyttävää toimintaa.
Ja on alkanu myös mietityttämään tää hiuspehko, jota oon pitäny viimeset kaks vuotta mustana. Sellanen lämmin ruskee ois vaan niiiiin ihana, mut en tiiä uskallanks värjätä...
Ostin muuten eilen hevosgeeliä! Se tuoksuu hyvältä ja näyttää vähän joltain myrkkynesteeltä, joka on geelimäisessä muodossa, mun lempparia.
Huomennaa mennäääään seikkailemaan keskelle pimeää korpeaaaa! Onneks messissä on ihanat pojat&iloista mieltä. Oon niin klisee etten kestä edes ite itteeni haha....
VÄRJÄÄ :3
VastaaPoista