Mitään sen merkittävämpää ei kai oo tapahtunu, paitsi että ostin ensimmäisen oman ihanan runokirjan kahdella vaivaisella eurolla (!!!), täällä oli ihan törkee lumimyrsky ja lunta oli ihan kamalat määrät (ne tosin suli jo, tänään on satanu vaan lähes kaatamalla vettä), oon yrittäny ettii talvikenkiä itelleni (converset pettää miut ihan kohta, nyyh) ja koulu on oikeestaan ollu ihan kivaa. Harmi että sekin hauskuus loppuu kohta, kun koeviikko alkaa maanantaina... Eiiii en taas haluu, vaikka onkin vaan kolme suht helppoo koetta ja tosi monta vapaapäivää. Ja niiden kokeiden välissä on tiedossa Turku-Helsinki-Joensuu seikkailua! Toivottavasti Helsinki ois luminen, mutta se on varmaan ihan turha toivo, kun täällä idässäkään ei maa pysy valkosena.
Huomenna aion olla tosi ahkera ja saada kuviksen kurssin viimein päätökseen. Oonki pakertanu sen parissa koulun alusta lähtien, että varmaan ois jo ihan korkee aikaki... Haha. En varmaan hirveesti herätä arvostusta kuviksen opessa.
Katon tässä jotain ohjelmaa pienestä pojasta, Konnerista, jolla on leukemia ja sen täytyy olla sellasessa eristetyssä huoneessa luuydinsiirron takia. Koska se huone pitää olla ihan eristetty, niin edes sen pojan isä ei voi olla siellä huoneessa, eli käytännössä se pieni on ihan tuntemattomien ihmisten käsissä eikä edes näytä yhtään pelokkaalta! Kyselee vaan, että mitä ne laittaa letkusta siihen poikaan niiin suurilla sinisillä silmillä, että tekis mieli itkee. Voi mikä pieni poika, miten noin pienet ihmiset voi olla niin vahvoja?
Nyt meen lukemaan ruotsia, että loista huomisessa sanakokeessa. Ruotsi on melkein parempaa kun englanti, mutta onneks vaan melkein... Mut nyt häviän komentamaan haukkuvaa koiraa, morrrjens!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti