Adept ja itkun pidättelemistä käytävällä, joka on täynnä ihmisiä.

and you will find a second soul the kind that you can mix in with your own

Hyppytunnin kesto yhteensä: 3h45min
Hyppytunnista lusittuna: 1h15min
Hyppytunnista jäljellä: 2h30min

Abiskon jälkeen mikään ei oo tuntunu oikein miltään, mutta tunturilla seikkailu avarsi mieltäni sen verran, että oon pohtinu asioita, jotka on perseellään mun näkökulmasta katsottuna. Oon esimerkiksi hengannu lukiossa kaksi vuotta porukassa, jossa on muutama henkilö, joiden kanssa en seriously haluais olla ikinä missään tekemisissä. Tai no tuo kuulostaa nyt vähän pahalta ja on liioteltua, lähinnä en vaan tunne minkäänlaista henkilökemiaa meidän välillä, enkä tykkää puhua omista asioistani sellasille ihmisille. Ja nyt tosiaan tajuntaani iskeytyi sellainen ajatus, että mitäpä jos olisin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa tykkään ihan aidosti olla.

Second thing: paras ystäväni S seurustelee pojan kanssa, joka on vähintään ulkopuolisesti kaikkea sitä, mitä en voi sietää tai arvostaa ikinä. Oon joutunu tän asetelman takia miettimään sitä, minkälainen ystävä oon, koska oon alusta asti ollu äärimmäisen kriittinen ja yrittäny vältellä koko asiaa parhaani mukaan. S sano, että on varma, että asiat kääntyy parhain päin, mutta ite en olis ihan niinkään varma. Tää koko säätö on jäädyttäny meidän välit niin pahasti, että mulla ei oo enää mitenkään päin luonnollinen olo bff:ni kanssa, vaikka luonnolisestikaan ei enää edes nähdä läheskään niin usein mitä ennen. Totta kai asiat muuttuu ja oon sen asian kanssa ihan fine, mutta oikea kysymys kuuluu: miten hyvä ystävä oon, jos en enää kaipaa parhaan ystäväni seuraa ollenkaan vaan sen takia, että se seurustelee MUN mielestä idiootin pojan kanssa? Toisaalta musta tuntuu, että en oo ikinä tuntenu S niin hyvin mitä luulin, kerta se on ajatunu tollasen pojan kanssa yhteen.

Mun isomummi nukkui pois 19.8. samaan aikaan kun me rellestettiin bussissa. En tiedä miten reagoida.

"Tän puhelimen mukaan matkaa on vielä 9km...."

Extemporella lähdettiin uimaretkelle tuossa parisen viikkoa sitten. Käännyttiin yhdestä risteyksestä väärään suuntaan, seikkailtiin jollain rikkaiden omalla hiekkatiellä (niillä oli tienviittoja, joissa luki sukunimiä...what) tietämättä oikein itekkään että missä ollaan, löydettiin Kulhon lavatanssipaikka ja joku parhaat päivänsä nähnyt maalaiskauppa ja tultiin siihen tulokseen, että on ihan kiva asua S-marketin vieressä. Kun sitten lopultakin selviydyttiin itse uimarannalle pitkän haahuilun jälkeen huomasimme iloksemme, että siellä aikasemmin ollu huippu-mahtava-super-cool laituri oli siirretty pois. Ja se laituri oli the main reason miks lähdettiin polkemaan sinne Jumalan selän taakse. Vesikin oli aika kylmää, joten 10min uimisen jälkeen lähdettiin polkemaan takaisin kotiin. Ei siinä mitään, oli kyllä silti hyvä reissu!

Ja kuvista voisin puolustuksekseni todeta, että otin ne samaan aikaan kun poljin pyörällä ja pelkäsin henkeni edestä 60km/h eteneviä ajoneuvoja.

ps.

piti tulla tänne vielä ruikuttamaan ja hakemaan henkistä tsemppaamista.
(tällä kerralla mulla on virtsarakkotulehdus. ja eikun antibiootteja taas naamaan, eihän siitä oo kun vasta viikko kun pääsin niistä eroon...)

neskomiav num uut

Aamut ovat kauniita, sinä niitä vasten
Vettynyt maa ja lakoon mennyt heinä

Puron ääntä ei voi matkia
Se virtaa kevyesti sen vierellä
Ilman sinua olen lyijyä

toothpaste kisses

Käytiin seikkailemassa vähän tämän todellisuuden ulkopuolella. Kuulin karhun liikettä ja hirvien ääntelyä (ainakin mieleni syvissä syövereissä), enkä muista millon oisin pelänny yhtä paljon metsässä, jossa yleensä viihdyn paremmin kuin missään muualla.

Marjuskassa oli nektariineja hintaan 1€/kg, syötiin _ihan_liikaa_ herkkuja neljän päivän aikana, nukuttiin pitkästä aikaa parvisängyssä ja katottiin Dexteriä.

Nyt oon kotona ja täällä on taas meneillään hirvittävä sota. Oon omassa huoneessani ja kuuntelen Lapkoa, odotan valkoisten lippujen liehumista.

WANSTDUM

Menneisyyden haamut, ottakaa minut ja viekää mukananne pois täältä.


Dont send a helping hand, I need a battering ram
To beat the reasons that I miss you so sorely
We didnt say it but we never saw eye to eye
Now life is carefree and equally as boring
It was the perfect disease we had
Something to argue and scream about
Who can I see about contracting it back?
And locking it somewhere it can't get ripped out
It was the perfect disease we had
And in its absence lies a painful fact
We all need someone to drive us mad