Hyppytunnista lusittuna: 1h15min
Hyppytunnista jäljellä: 2h30min
Abiskon jälkeen mikään ei oo tuntunu oikein miltään, mutta tunturilla seikkailu avarsi mieltäni sen verran, että oon pohtinu asioita, jotka on perseellään mun näkökulmasta katsottuna. Oon esimerkiksi hengannu lukiossa kaksi vuotta porukassa, jossa on muutama henkilö, joiden kanssa en seriously haluais olla ikinä missään tekemisissä. Tai no tuo kuulostaa nyt vähän pahalta ja on liioteltua, lähinnä en vaan tunne minkäänlaista henkilökemiaa meidän välillä, enkä tykkää puhua omista asioistani sellasille ihmisille. Ja nyt tosiaan tajuntaani iskeytyi sellainen ajatus, että mitäpä jos olisin sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa tykkään ihan aidosti olla.
Second thing: paras ystäväni S seurustelee pojan kanssa, joka on vähintään ulkopuolisesti kaikkea sitä, mitä en voi sietää tai arvostaa ikinä. Oon joutunu tän asetelman takia miettimään sitä, minkälainen ystävä oon, koska oon alusta asti ollu äärimmäisen kriittinen ja yrittäny vältellä koko asiaa parhaani mukaan. S sano, että on varma, että asiat kääntyy parhain päin, mutta ite en olis ihan niinkään varma. Tää koko säätö on jäädyttäny meidän välit niin pahasti, että mulla ei oo enää mitenkään päin luonnollinen olo bff:ni kanssa, vaikka luonnolisestikaan ei enää edes nähdä läheskään niin usein mitä ennen. Totta kai asiat muuttuu ja oon sen asian kanssa ihan fine, mutta oikea kysymys kuuluu: miten hyvä ystävä oon, jos en enää kaipaa parhaan ystäväni seuraa ollenkaan vaan sen takia, että se seurustelee MUN mielestä idiootin pojan kanssa? Toisaalta musta tuntuu, että en oo ikinä tuntenu S niin hyvin mitä luulin, kerta se on ajatunu tollasen pojan kanssa yhteen.
Mun isomummi nukkui pois 19.8. samaan aikaan kun me rellestettiin bussissa. En tiedä miten reagoida.
Ihmiset muuttuvat, mutta tämän perusteella sinä eniten.
VastaaPoista