Making them drool down their chiney chin chins

Apua apua apua!

Kiinnostukseni esim. kaikkea kohtaan on jossain ilmakehän korkeimmassa kohdassa, haluisin vaan olla koko ajan kotona yksin, olla vastaamatta puhelimeen ja chillata jumppapallon päällä mahallani. Life is good, kohta alkaa YO-kirjotukset ja sitten ne onkin jo ohi ja elämä alkaa!!!

4kk päästä oon toivottavasti jo lähtökuopissa, päämääränäni Lontoo. Meen mitä ilmeisimmin nyt ens kuussa tapaamaan ihan face to face mun mahdollista future familya Tampereelle, iiks! Kaikki tällanen ihana vaan tapahtuu niin nopeesti ja vaikka oonkin aina joka toinen sekunti kauhuissani, tykkään tästä fiiliksestä silti.

Päätin, että teen aupparoinnin ajaksi uuden blogin, mutta varmaan kerron siitä sitten enemmän, kun olen sen saanut pystytettyä ja niin eteenpäin.

Tänään piti olla kavereiden synttärit, mutta heitin ne nyt menemään. Oon ehkä huono toveri, mutta totuus on tämä: ei kiinnostanu. Enkä voi kyllä valittaa, on ollu kivoin ilta pitkään aikaan! Vain minä.

PS. ONE DIRECTION RULAA

<3: Milla (sori, ei kuvii)

A dark place in the light of the city

Onneks huomenna koittaa taas arki, alkaa jo vähän kyllästyttää kahden viikon jälkeen syömingit ja laiskottelu. Ehkä onnistuneen loman merkki on se, että tuntuu oikeestaan ihan kivalta lähteä kouluun tuskastelemaan esseiden ja kirjotelmien pariin?

Joka tapauksessa täytän huomenna 18 vuotta enkä uskonut tämän päivän koittavan. Oon aina ollu se nuorin ja blaalbaa jotenkin ihan hassua, että nyt oon tavallaan muiden kanssa ihan samalla viivalla... Tuntuu käsittämättömältä, että MINÄ olen muka tarpeeksi vanha kantamaan kaupasta kaljaa kassikaupalla ja vieläpä ihan laillisesti! Mutta saa nyt nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Uusivuosi meni ensin perheen kanssa(käytiin keskustassa kuudelta kattomassa ilotulitus & sen jälkeen ammuttiin omassa pihassa perhosia ja kaikkee muuta omituista tavaraa taivaan tuuliin), myöhemmin erittäin jurristen ihmisten parissa ja vielä sen jälkeen kahdestaan Tepin kanssa Weedsin ja karkin merkeissä. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen oli hirmu jännittävää odottaa ne 10 viimeistä minuuttia, johtuu varmaan siitä että tämä vuosi on täynnä muutoksia. Toivottavasti onnistun välttämään karikot (kuten ukki tänään sano miulle) ja osaan elää aina hetkessä!

Fiiliksissä, Milla