Oon kerennyt olemaan tänään ainaski; käsittämättömän iloinen, super surullinen, väsynyttäki väsyneempi, järisyttävän pirteä, normaaliakin hassumpi, melkein yhtä tylsä kun kaikki aikuiset on ja kovin kärsimätön.
Tänään oon kans ajatellu asioita, jotka saa perhoset lentelemään vatsassa, saa melkein typerän hymyn kohoamaan huulille, saa mut leijumaan jonnekin pois tästä maailmasta. Tällasina päivinä ku tää on pakko vaan myöntää, että mä pidän itsestäni. Miksi tää tunne ei vois säilyä ikuisuuksiin?
Oon tuskaillu viimesen vuoden niinkin visaisen asian kanssa, ku mitä mekko sattuu olemaan. Vaik se onki tyhmä ja vanha klisee, että tytöillä on mekot ja pojilla puvut päällä kun peruskoulusta päästään, mä en haluu olla yks niistä tylsistä, jotka tulee housut ja paita päällä kouluun hakemaan todistuksen. Mä haluan olla nätti, ihana ja tyttömäinen. Mä haluun antaa hiuksien olla luonnonkiharoilla, niin kuin ne olisivat jokaisena päivänä vuodesta (ilman mun ihanaa suoristusrautaa, ah kiitos luoja tästä) ja nostaa vaikka etuhiukseni ylös. En tee niin ikinä, joten päätin, että nyt on se aika rikkoa rajojaan.
(Kuvassa myös toinen mulle paljon iloa antava asia, nimittäin 150e palkkakuitti...HEHE)Sonja oli nii ihana, että anto mulle tän mekon ainaki väliaikaisesti lainaan. Oikeastaan meinasin ostaa just tällasen samanlaisen jo vuosi sitten, mutta Sonja tuttuun tapaansa oli lurjus ja kerkes ostaa sen ennen mua. Kiitti vaa Sonja, kävin sovittamassa tuota pirun kolttua varmaa kuudesti!
Ulkona ei oo tuoksunu enää talvi moneen viikkoon. Ihan uskomatonta että kevät on tulossa, nyt voi kuulla jo ku purot solisee ulkona. Ihana kevät, mun tekis mieli rakastua jokaiseen vastaantulijaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti