Miks taas itketää kun mietin sinua.
Miks oon ikinä antanu kenenkään vaikuttaa itteeni näin paljon.
Miks ees hetken verran luulin, että kaikki tulee päättymään hyvin.
Miks olin myyty heti ensimmäisestä minuutista lähtien.
Miks tein kaiken sen minkä tein, vaikka tulevaisuus pelotti.
Miks en silti kaikesta huolimatta kadu hetkeäkään.
Miks itken taas varmaan sadannetta kertaa tän asian takia.
Miks alan aina miettimään asiaa.
Miks mulla on näin kamala ikävä.
Miks me ei olla nähty ikuisuuksiin.
Aina kun ollaan otettu askel niin sä lähdet karkuun.
Miks sua ahdistaa? En mä anna aihetta ahdistukseen.
Enkä mä ole se, joka ottaa sut kiinni ja kertoo miten hölmö olet, kun ahdistut turhasta.
Vaikka mä ehkä haluisinkin olla sellainen.
Mä oon se, joka luovuttaa ja toivoo, että asiat paranee myöhemmin.
Mä oon se, joka itkee surkeuttaan nurkassa ja toivoo että joku tulee hakemaan.
Ja tällä hetkellä toivon enemmän kuin koskaan, että sä tulisit ja hakisit mut pois.
Sä ja sun pienen koiranpennun olemukses.
Mitä mä teenkään sun kanssas.
Mihin sä ootkaan mut saanut.
I've got a tight grip on reality
But I can't
Let go of what's in front of me here
I know you're leaving
In the morning, when you wake up
Leave me with some kind of proof it's not a dream
You, are, the only exception
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti