Ja sittenkin voin hengittää, ilman sua

Mitä vanhemmaksi tuun, sen vähemmän mulla on joulufiiliksiä.
Joulu ei oo enää pitkään aikaan merkinny mulle yhtään mitään, se ei oo perinteinen juhla, jota haluaisin viettää ilolla. Se on vaan päivä toisten joukossa, vaikka miten haluaisinkin nauttia siitä. En vaan kykene saamaan siitä mitään irti, en yhtään mitään.

En mä kuitenkaan joulua inhoa ja ois tosi ankeeta, jos me ei sitä vietettäis perheen kanssa. Tää asennoituminen voi ehkä johtua siitä, etten oikeen tykkää tehdä yhtään mitään jouluista. En tykkää jouluruoasta, joulusaunasta, joululauluista. Vihaan sitä, kun me 'aikaa säästääksemme' käydään hautausmaalla jo päivällä klo 12:00 jälkeen.
Ei siinä ole mun mielestä mitään ideaa, hautausmaalla pitää käydä illalla, kun siellä on nättiä ja ihan kamalan kylmä. Sillon kun kynttilämeri valaisee lumiset, ahtaat polut, joista pitää isollakin porukalla vaan mennä ja samalla varoa hautoja. Siellä pitää käydä silloin, kun tuntuu tosi hyvältä olla ihan vaan hiljaa.

Tykkään sellasista hetkistä, jolloin kukaan ei puhu ja on ihan hiljaista. Tarvitsen tilaa olla ja hengittää, miettiä välillä asioita ihan yksikseni. Toisinaan on parempi antaa hiljaisuuden puhua puolestaan.

Nyt Juhis ja Valtteri on tulossa meille, en oikein tiedä mitä tekemään.
Tekisi mieli laittaa valot kiinni, maata lattialla käpertyneenä peittoon ja kuunnella Antti Tuiskua. Mä rakastan Antti Tuiskua.



Ps;
Enää ei oo me maailmaa vastaan
Enemmän ollaan erikseen

Miksi tässä pysyn vierelläsi vielä
En tiedä, en tiedä
Välillä mä olen niin kuin paha
Jota et siedä, et siedä

Se aika on ohi, kun yhdessä oltiin enemmän kuin erikseen
Vaikka minä tulen lähelle ja yritän liikaa,
Kaikki vähenee